Tag: kaaos

Categories
arki kaaos perhe teinit Yleinen

Hyppy sinne toinen tänne – Arki on parasta viihdettä osa 143

Maanantai

Huokaise aamulla, sillä viikko on lähtenyt paremmin käyntiin kuin edellinen. Muistijooga on muistijälki vain, mutta et ole unohtanut käsilaukkua mökille, Volvoa pajalle, puhelinta työpaikalle tai piilolinssejä väärään osoitteeseen. Herää kuudelta, aja tyttö kasiksi hoitoon ja pahoittele hoitotäti Tarjalle, ettet löytänyt ulkohousuja. Jää seisomaan eteiseen ja käytä koko tahdonvoimasi, jotta jaksat astua kynnyksen yli kohti omaa työpaikkaasi. Tekisi mieli tarttua lämpöä sykkivää Tarjaa helmasta, istua syvälle syliin, kysyä mitä on ruuaksi ja pyytää lukemaan Pikku Prinssiä ääneen. Kun puristat auton rattia, päässäsi alkaa soimaan Kake Randelinin Tarja sinä rakas. Ois vielä kesä, linnuilla pesä. Tarja täällä on pelkät kylmät kadut, kaupunki sumuinen… Tarja onko syli yhä lämpöinen…

Mene palaveriin, kuuntele keskustelua tulevista yt-neuvotteluista. Kommentoi, että jos saat kenkää, niin se on sitten sen ajan murhe. Ajattele hiljaa mielessäsi, että se saattaisi tuntua jopa helpottavalta. Karista ajatus, aloita tunnit ja ohjaa opiskelijoita sinne, tänne ja tuonne ja kolmea harjoittelijaa ylös, alas ja sivulle. Vastaa kysymyksiin mitä tarkoittaa spontaani, objektiivinen ja peräänantamaton, miksi ripsihuoltoa ei varata oppituntien aikaan, ja miksi aina ei voi olla kaverin kanssa samassa ryhmässä. Tulosta välissä lukujärjestys yhdelle, saksan rästitehtävät toiselle ja käske loppuja panemaan puhelin piiloon.  

Juokse syömään ja takaisin luokkaan. Unohda kahvi. Juokse kellariin ja lastaa harjoittelijoiden sylit savella, kaulimilla ja akryylimaaleilla, koska kädentaidot. Puhelin repussa soi yhtenään, lopulta katsot parhaaksi vastata. Tyttäresi soittaa asiakseen, että takapihalla istuu musta kissa. Juokse vielä viisi kertaa varastoon, koska unohdit pensselit, suojamuovit ja lampaanvillan. Työkaveri huutelee käytävällä mitä pehmeää kannat sylissäsi, huuda että vuoraat näillä itsellesi pehmustetun huoneen. Unohda päiväkahvit.

Neulahuovuta luokassa herkkutattia malliksi, yritä keksiä miten opiskelija saa sekoitettua viininpunaista väriä paskanruskean sijaan. Juokse töistä hakemaan lasta ja kaupasta banaaneja ja aja sitten takaisin töihin, koska olet lupautunut juontamaan huomenna kansainvälisen kokkikilpailun. Varmista tuomareiden tittelit, kupletin juoni ja sekuntiaikataulu. Säntää kotiin ruokkimaan isommat ja kokkaa munakas päiväyksen ylittäneistä munista ja nakeista. Lapsesi huutaa läksyjen teon välissä, onko automerkki Datsuni vai satsuma, tarkoittaako urine kusta ja onko meidän koulussa snitsereitä. Toinen työntää puhelinta naamaan, käskee perumaan terkkariajan ja täyttämään keksitilauksen. Syvenny kuvastoon ja saa nauruhepuli, sillä mielestäsi Toivon Toffeepalloset eivät oikein istu koko perheen kuvastoon, koska Toivo näyttää tumputtavan. Lapsi huutaa keskittymään oleelliseen. Kolmas huutaa pyyhkimään. Kissa istuu olkapäälle ja kehrää kuuluvasti, tunne kuinka verenpaine laskee.

Toivon “toffee”palloset

Suunnittele kaiken kakofonian keskellä vielä huomista työpäivää, sillä luvassa on juontamisen ohessa ruotsin etäopetusta, kirkkovierailua ja taideväärennöksien vääntämistä. Poikaystävä piipahtaa kahville ja kertoo maksaneensa sakkosi kirjastosta. 13 euroa ja rapiat. Kiitä ystävällisestä eleestä, mutta sano että maksat kyllä itse omat sakkosi. Lapsesi tiedustelevat maksaako setä heidänkin sakot. Kahvin jälkeen huomaat opettavasi jakolaskua keskimmäiselle, be-verbin kieltomuotoa isommalle ja kohteliasta kielenkäyttöä kaikille kolmelle. Samalla, kun koulukirja lentää ilmojen halki ja älämölö täyttää huoneen, ihmettelet mikä haisee. Poikasi tunnustaa sytyttäneensä saunan pelti kiinni. Viritä vielä ukuleleä, jonka hankit lapsellesi. Huokaise, sillä et todellakaan tiedä, mikä on g-kieli. Päässä alkaa soida runo etkä tiedä pitäisikö olla huolissaan: Olen väsynyt lauluni valheeseen. Herra, tee minut lapseksi jälleen! Minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen.

Tiistai

Herää ”virkeänä” paskasti nukutun yön jälkeen, sillä et saanut aivojasi rauhoittumaan. Suuntaa etäopetuksen jälkeen opiskelijoiden kanssa kirkkoon ja hillitse himosi kääntyä ortodoksiksi, sillä kirkonmies on I-H-A-N-A. Juonna kokkikilpailu silmät ristissä ja mieti, miten aina löydät itsesi tällaisista tilanteista. Juokse töiden jälkeen suoraan salille, jossa teet personal trainerisi käskystä rintaprässiä, facepullia ja pystypunnerrusta. Tunne kuinka verenpaine laskee, vaikka vieressä puolet pienempi nainen nostaa penkistä yli 70 kiloa. Harjoittele ottamaan happea ja vauhtia jaloillasi samalla kun nostat tankoa. Kuvittelet näyttäväsi pätevältä fitnessmimmiltä, mutta erehdyt katsomaan itseäsi peilistä. Toteat muistuttavasi enemmän pallokalan ja pussisammakon risteytystä, joka ei tiedä mihin suuntaan pitäisi puhaltaa tai ponnistaa. 

Suuntaa salin jälkeen meditoimaan. Makaa jumppamatolla ja aloita chakrojen puhdistus. Et ole varma mitä mieltä olet riitistä, mutta päätät maata patjalla haarat ja sielu levällään ja pian tunnet, kuinka juurichakra kiristää vähän vähemmän. Tai ehkä vain kuvittelet. Meditaation hetkellä nukahtelet ja tipahdat paikkaan parempaan. Kotimatkalla olet zen ja tuijotat tyhjänä eteesi avautuvaa maantietä.

Kotona zen on muisto vain, sillä lapsesi alkaa huutaa kello kahdeksan, ettei ole muistanut tehdä kotsan läksyä. Katso kun jauhot pöllyävät ja vispilä takertuu taikinaan. Telkkarissa maajussi jahtaa morsiamia. Kun maistat pojan leipomaa leipää, nouset taivaisiin, vaikka kuulet päässäsi personal trainerisi äänen, joka huutelee, että vehnäjauhot ovat saatanasta. Heiluta iltapuhteeksi tiskirättiä ja lue kirjaa Auschwitzin tyttärestä. Tunne kiitollisuutta siitä, että on jauhoja, chakroja ja sakkoja. Mieti myös voisitko lukea jotakin hieman vähemmän järkyttävämpää ennen nukahtamista.

Keskiviikko

Kertaa ruotsin tunnilla sanoja, joita olet opettanut edellisillä tunneilla. Kukaan ei muista mitään tai ole koskaan kuullutkaan kielestä nimeltä ruotsi yhtään mitään. Kerrot että apuverbi saa on ruotsiksi får ja tarkoittaa myös lammasta. Työparisi Jarkko hihkaisee, että Jarkko saa lammasta on ruotsiksi Jarkko får får! Ajattele hyvilläsi, että oppivat ainakin yhden uuden sanan. Totea lopputunnista, että kukaan ei ole koskaan kuullutkaan apuverbeistä tai lampaista yhtään mitään. 

Lastaa kädentaidot-tunnilla harjoittelijat jälleen huovutusvillalla, pensseleillä ja juuttinarulla. Kun opiskelija haluaa harmaata villaa, Jarkko työntyy ovesta sisään karstat kädessään ja alkaa karstata harmaata mustasta ja valkoisesta. Tulos on ruosteenruskeaa. Viereisessä luokassa työkaverisi opettaa ukulelen soittoa ja toinen aikidon saloja. Mieti miten oletkin löytänyt tiesi mahtavien tyyppien, multitaskaajien ja supertaitureiden seuraan. Liikutu ja mieti, että rakastat työtäsi, vaikka se vanhentaa naamasi ennenaikaisesti.

Kädentaidot kunniaan!

Kun pääset kotiin, kämppä on puunattu ja lihapullat katettu pöytään, koska tyttärelläsi on ollut tylsää. Pölyt on pyyhitty, astiat pesty ja lattiat imuroitu. Tunne kuinka verenpaine laskee ja hymy nousee korviin. Kokkaa itsellesi kasviskastike, syö ja unohda loppusoossi tunniksi liedelle. Pitäisi jumpata, mutta sen sijaan katsot Ensitreffit alttareiden vastanaineita pareja. Kommentoi ääneen, että kyllä se vielä tuossa vaiheessa hyvältä tuntuu. Polkaise pienimmän kanssa poikaystävän luo jätskille, vaikka personal trainerisi mielestä sokeri tuo Grüße aus der Hölle – terveisiä helvetistä. Piipahda kirjastossa ja lainaa unilääkkeeksi värikäs viihderomaani, vaikka yöpöydälläsi on kymmenen aloitettua jo valmiiksi.

Kuuntele iltahuutoa, kun lapsesi rakentavat tyynyistä ja pyykkikorista moottoripyörän ja laittavat YouTubesta stuntshown pyörimään. Kuuntele iltaitkua, kun pienin lentää korista ja isommat tappelevat siitä, kumpi ei pitänyt pätkästä ja prätkästä kiinni. Lue yöllä sängyssä lainaamaasi kirjaa ja totea se helvetin tylsäksi. Mieti että itse pitäisi sekin kirjoittaa.

Köyhän miehen stuntshow.

Torstai

Elä päivääsi murmelina istuen palavereissa ja juosten oppitunneilla. Hyödynnä kaikki vuorovaikutustaitosi, ihmissuhdetemppusi ja sanaiset arkkusi, kun luotsaat keskenkasvuisia ja vähän täysikasvuisiakin. Päässäsi alkaa soida virsi Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mieti mahtaako kyseinen virsi löytyä ortodoksikirkon listoilta. Vedä ruotsin tunnilla blooketia ja todista kuinka nimimerkit Pylly, Pieru ja Parru kamppailevat keskenään isolla screenillä. Kehota seuraavalla kerralla pelaamaan nimimerkeillä Rumpa, Prutt och Bjälke. Viimeisten tuntien vierailija on perunut tulonsa, keksi lennosta kehittävä tehtävä. Kuuntele kärsivällisesti teinien hokemaa “Joko lähetään?” Viimeisen vartin aikana junnut toteavat sinun näyttävän siltä, että tarvitset kaljan.

Kun tulet kotiin, lapsesi kysyy, oletko menossa nukkumaan. Koska kuulemma näytät siltä. Lapsesi päättää leipoa sämpylöitä. Ne ovat niin hyviä että ahmit iltapalaksi viisi, vaikka personal trainerin mielestä vehnäjauho on perkeleen lähettiläitä. Illalla lapsesi tunnustaa, että silmää kirvelee ja se on punainen. Tunne kuinka verenpaine kohoaa. Mieti voiko huomenna mennä kouluun, pitääkö revetä lääkäriin ja täytyykö pestä kaikkien petivaatteet. Päässä alkaa soida Mummo-sarjan tunnari Hyppy sinne toinen tänne, pian on mennyt elämämme… Mutta Tinsku hommat selvittää karajannanuija…

Grüße aus der Hölle.

Perjantai

Herää kuudelta siihen, kun kissasi huutaa parvekkeelle aamupaskalle. Käske lastasi huuhtomaan silmät, googleta silmätulehduksen itsehoito-ohjeita ja pese vessa tolulla. Kun viet pienintä hoitoon, bensamittari näyttää punaista. Äkkää ettet ole muistanut tankata Volvoa. Osallistu Teams-koulutukseen. Päivä on leppoisa ja tuo kaivatun lepohetken. Näe lounastunnilla poikaystävää, joka ihmettelee, miten levottomia tyyppejä opettajat ovat. Että keskustelu rönsyilee eikä kukaan malta keskittyä oleelliseen. Tunnusta, että olet päivän epistolaa kuunnellessasi värkkäilyt yhtä sun toista keskittymistä helpottavaa.

Sahaa illalla mummolan ja oman kotisi väliä edestakaisin. Aja vielä tyttö kaverinsa luo yökylään. Äkkää että Volvon mittari on edelleen punaisella ja aja varta vasten tankille. Syö äitisi riisipuuroa, vaikka personal trainerisi mielestä riisi ja maito ovat sieltä ja syvältä. Piipahda kotona ja neuvo poikaasi, miten pilkotaan paprikat ja mozzarellat pizzaan.

Ulkoiluta siskosi pientä poikaa, joka pörryttää jokaisen neli- ja kaksipyöräisen kohdalla. Itke vähän, kun näet isäsi kuorma-auto pihassa. Kerro pojalle että ukki näkee meidät varmasti nytkin sieltä jostakin. Pidä pellavapäätä keinussa rintaasi vasten, tuoksuta tukkaa ja mieti, että kaikki on hyvin. Päässä alkaa soida oma runosi, jonka teit pojalle kastepäiväksi. Kun nukuit ja oli hiljaista niin, katsoin kasvoihis siloisiin. Ripsissä tähden säkeneet, poskissa persikan raakileet. Tartuin hymyysi puhtoiseen, ja yhä uskoin ihmeeseen. Siinä kun äidistäs maitoa litkit, minä surusta ja ilosta itkin. Vaikka on elämässä varjoa, sinussa, poika, on valoa.

Istu illalla keinutuoliin ja maista oman poikasi tekemää pizzaa. Mieti, että kaikki on enemmän kuin hyvin.

Lauantai

Vietä hidas aamu ja muistele näkemääsi unta puhuvasta hauesta, jota kävelytit kylänraitilla. Lapsesi saa aamupäivällä kaverin, joka ruokapöydässä ilmoittaa olevansa therian. Kysy mitä eläintä hän edustaa. Saat vastaukseksi näätä. Kysy maistuisiko seuraavan kerran paistettu myyrä ja lähde ulos purkamaan halkokuormaa, sillä tarvitset raitista ilmaa. Lipsauta suustasi perkele, sillä kuorma on tiukasti kiinni useammalla sidontaliinalla. Runkutat ja tumputat, mutta metallimötikät eivät liiku mihinkään suuntaa. Ota videopuhelu Aikulle. Aikku ei vastaa etkä ymmärrä YouTuben tutoriaaleista tuon taivaallista lontooksi etkä suomeksi. Harkitse saksia, mutta totea sen tulevan kalliiksi. Ratkaise dilemma omalla tavallasi. Päässä alkaa soida Frank Sinatran But through it all, when there was doubt, I ate it up and spit it out, I faced it all, and I stood tall, and did it my way…!

Pyhäpäivä ja uusi viikko, täältä tullaan!

*********

Miksikö soitin Aikulle enkä munamanneille sidontaliinoista? Lue täältä Liinadementiaa ja stabiilia sidontaa. Sisältää toiveohjeen!

Categories
arki kaaos perhe Yleinen

Selviytymisstoori osa 88 – Mitä sitä pienistä pillastumaan

– Isiiiiiiiiiiiiiiiiiiii……

Rakas päiväkirja, 20.2.2016

Tässä on nyt kolme viikkoa leskeyttä takana. Mies on hilloa haalimassa Suomen rajojen ulkopuolella – oliko Köpiksessä vai Stokiksessa kuka näitä muistaa. En oikein tiedä miten kuvailisin tätä arkea parhaiten. Paljon kertoo jo se, että kahden viikon Karjalaiset on lukematta, viikon tiskit tiskaamatta, ja töitä ei ehdi tehdä ihmisten aikoihin. Eilen tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen ja sisällä oli helvetin kylmä – vain 16 astetta lämmintä. Hain puita liiteristä, mutta en saanut kylmiä kalikoita syttymään sitten millään ennen puoltayötä. Sauna syttyi kyllä iloisesti, ja meninkin sitten sinne lämmittelemään. 

Tänä aamuna muistin töissä, että kahvinkeitin jäi päälle. Meni sitten sekin kahvitauko autolla ajeluksi. Liikennevaloissa joku mies näytteli erinäisiä käsimerkkejä ja huitoi hirveästi pysähtymään. Luulin että se kalasteli puhelinnumeroani, mutta kadunvarteen pysähdyttyäni huomasin todellisen syyn – rekisterikilpi roikkui puoliksi irti Volvon perässä. Naapurissa asuva äitikin on juossut peltilehmäni perässä pitkin viikkoa ja palautellut erinäisiä esineitä, jotka ovat lennelleet kotinurkilla auton katolta. Bumerangina takaisin tulivat muun muassa lumiharja, keskiviikon Karjalainen ja Thinsulaten rukkaset. 

Tämän päivän kohokohta oli, kun onnistuin polttamaan hihani takassa. Sitä ennen onnistuin pudottamaan kasan lasisia tomaattipurkkeja Lidlin lattialle. Tuli taas yksi kauppa lisää, johon ei ilkeä mennä. 

On tässä ollut muutakin äksöniä. Olen selviytynyt tyttäreni raivokohtauksista, poikani synttäreistä ja tyttökavereille järjestämistäni pimppibileistä. Tosin pimppibileiden järjestämiseen tarvittiin munat, kun piti saada palju pihaan. Omat haba ei sitten millään riittänyt, kun yritin kiinnittää paljuperäkärriä autoni perään vuokraamon peilijäisellä pihalla, joka vietti alamäkeen. Soitin sedälleni. Setä oli kännissä mutta suostui ajelulle humalasta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Käsisilmäkordinaatiokin sillä pelasi sen verran hyvin, että saatiin palju matkaan. Kotipihassa sisko peruutti peräkärrin takapihalle. Muuten hyvä, mutta Volvo jäi ahtaassa kaarteessa vasemmasta takapyörästään hankeen kiinni. Angsteissani kaivoin pyörää lumesta vähän liian lujaa ja rikoin talon ainoan pistolapion. Tämän jälkeen rikoin vielä vessanpöntön vetokoukun. Mies artikuloi illalla selkeästi puhelimessa, että se on huuhtelutappi ja että hänen aika ja rahat eivät riitä korjaamaan kaikkea, mitä siskon kanssa hajotamme.

Kun seuraavana aamuna yritin täyttää paljua vedellä, letku taisteli vastaan kuin pyton, ja onnistuin kastelemaan itseni vyötäröstä alaspäin. Kun letku kuta kuinkin pysyi kädessä, vesi ei pysynyt altaassa. Vesi virtasi sitä mukaa pois kun täytin paljua, vaikka tulppa istui kuin tatti paljun pohjassa. Tavasin ohjetta toinen tatti otsassa ja konttasin paljun pohjalla etsimässä syytä vuotoon. Lopulta otin videopuhelun ystävälleni Sampalle, joka oli juuri saanut unen päästä kiinni yövuoron jälkeen. Sampan avulla sain reiät umpeen ja bileet pelastettua.

Niin ja olihan meillä rakkaan mökkinaapurini hautajaisetkin. Kun hautajaisia edeltävänä iltana laitoin juhlavaatteet pesukoneeseen ja yritin tehdä hetken töitä, alkoi kodinhoitohuoneesta kuulua rytmikästä rumpusooloa. Pian todistin kuinka pesukone lähti kävelemään samalla hurjasti lingoten. Yritin sammuttaa rakkinetta ja käännellä namiskoita jokaiseen ilmansuuntaan, mutta kone ei totellut vaan hytkyi iloisesti pitkin kodinhoitohuonetta. Soitin miehelle, joka käski vetää töpselin seinästä. Kone sammui, mutta samalla lähti sähköt pesuhuoneesta. Kun yritin aukoa pesukoneen luukkua ja pelastaa juhlavaatteita, syliini ryöpsähti kymmenen litraa vettä ja kilo juhlatamineita. Kun nyrkkipyykkäsin pukineita, kuulin kuinka ovi kävi. Rakas isäni syöksyi kengät jalassa sisään ja iski pöytään limaisen muovipussin. Höyrysi käyneensä verkoilla ja saaneensa saaliikseen viisi ahventa ja kaksi kuhaa. Pitäähän Viljon hautajaisiin saada vedenelävää tarjolle omasta rannasta, että saa pappikin syödäkseen. Isä pakotti minut ottamaan puhelun vainajan pojalle. Vähän hävetti soittaa surevalle omaiselle ja hehkuttaa, että täällä odottelee kuha ahvenpedillä huomista saattoväkeä. Yllättäen poika liikuttui eleestä ja kohta itkimme kaikki. Hautajaisissa isäni kuha sai erikoismaininnan.

Oli tässä yksi mahdollisuus lepoonkin. Korostan sanaa mahdollisuus. Viime viikolla piti kesken päivän mennä gynekologiseen tutkimukseen ja ajattelin, että saanpahan hetken huokaista ja maata ketarat ojossa kattoa katsellen. Neuvolan ovella oli kuitenkin kaksi valkotakkista vastassa. Vanhempi täti kyseli, voisiko nuorempi täti vilkuilla vierestä ja vähän kopaistakin. Tottakai, vastasin. “Tältä näyttää synnyttänyt nainen”, sanoi vanhempi täti ja tähtäsi minua lampulla sinne minne valo ei välttämättä yllä. Kun molemmat olivat aikansa painelleet, tökkineet ja ronklanneet sisuksiani, vanhempi täti alkoi kehui minua vuolaasti. “Sinä se oot ihmeellinen nainen, kun et älähtele pienistä!” Vastasin ettei ole tapana. Kun illalla kerroin tapauksesta äidilleni, sain kerrankin sympatiaa. “Olisivat harjoitelleet toisillaan!!”, äiti huusi. Totesin että jostainhan se on aloitettava – ei minunkaan ensimmäiset oppitunnit tai käännöslauseet priimaa pukanneet!

Ihan kaikesta muustakaan en ole jaksanut kolmen viikon aikana pillastua. Kun Volvo ei starttaa ensimmäisellä, lasken kymmeneen. Töitä olen välillä tehnyt yön pikkutunteina ja kellahtanut joka yö lasteni keskeen kissa kasan päällimmäisenä, vaikka talomme järjestyssäännöt tämän kieltävätkin. 

Ainiin, ensi sunnuntaina pitäisi vielä olla jotakin spektaakkelimaista jääveistosta vuolemassa ampumahiihtokisojen aitiopaikalla. Kaikkeen tuo sisko saakin höynäytettyä mukaan. 

Luoja ota minut pois täältä! Tai älä sittenkään ihan vielä – onhan tämä elo varsin mielenkiintoista, kun koskaan ei tiedä, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Mutta mies voisi kyllä kohta kotiutua. Joten korjaan toiveeni: Rakkaani tule jo pois sieltä ja jaa tämä hullu arki kanssani! 

Categories
Yleinen

Siivoton juttu

Epämääräinen määrä Nokian kumppareita ja likaisia lenkkareita. Pesäpallomaila, vähän syöty lippis ja uimahousut. Magneetti ja kymmenen metriä narua, sulkapallosetti, talven kadoksissa ollut katuharja, lasitölkillinen sammalta ja kastelukannu. Kahvikuppi pöydällä ja toinen ikkunalla, oksasakset, naulaimen nauloja, ruuvimeisseli ja hesari. Ovessa roikkuu ruskettunut havukranssi joululta. Seinässä on pidetty tukkimiehen kirjanpitoa kirkkaan keltaisella. Sidontaliina, pyyhe ja snorkkeli. Ruusubegoniaa raateleva kissa.

Koira sisusti mieleisekseen.

Siinä ulkoportaiden ja kuistimme sisutus tällä hetkellä. Eteisen ovea en uskalla avata.

Kun on kolme lasta, mies, muutama kissa ja pari koiraa, voi varautua siihen, että elämää, eritteitä ja elämän jälkiä piisaa. Kesäloma ja lomat ylipäätään tarkoittavat sitä, että omaa ja vierasta porukkaa pyöri nurkissa ja pihoilla vielä tehokkaammin. Vaatteista ja ihosta irtoaa kuonaa, karvaa ja haituvaa, ulkoa kantautuu heinää ja hiekkaa ja tekevien lasten sormenjälkiä on ovissa ja karmeissa. Tavaratkin siirtyvät taianomaisesti jopa tontilta toiselle.

Ei kai tässä muuten, mutta yksi ensimmäisen maailman ongelmistani on se, etten voi rentoutua kahvikupillisen kanssa tai keskittyä kirjaan, jos pöytä on pyyhkimättä, takit väärissä nauloissa tai lihat kasvisten hyllyllä jääkaapissa. Nauttisin tavattomasti tahrattoman siististä ja tyylikkäästä kodista, jota voisi somessa esitellä. Tiedän, että kyseessä on usein a) kuvasta, jonka ulkopuolelle on rajattu normikaaos tai b) ihmisestä, joka viettää aikansa kodin ulkopuolella. Ikävä kyllä tiedän myös, että on olemassa c-vaihtoehto. Ihminen, jolla koti pysyy aisoissa ilman merkittäviä ponnistuksia. Olen sellaisen tavannut.

Kun lapset olivat pieniä, olisi tarvittu sisäkkö.

Minä en ikävä kyllä ole sellainen. Niin tiukan kontrollin säilyttäminen yksin tai yhdessäkään on minulle mahdotonta. Toimeliaat kakarani ja suurten linjojen mieheni eivät tunnu välittävän kaaoksesta. He pystyvät keskittymään puhelimen pläräilyyn, vaikka sohvatyynyt valuvat lattioille ja loikkivat surutta pelikasojen ja villakoirien päältä. Telepaattiset viestini siivouksen tarpeesta eivät saavuta kohdettaan ja kun lopulta saan piiskattua perheen puunaamaan peilejä ja pönttöjä, he eivät käytä oikeaa rättiä tai muista viemärin saumoja.

Perustelen siisteysnatsiuttani sillä, että olisi huomattavasti helpompaa ja vähemmän stressaavaa, jos aamulla tietäisi tasan tarkkaan missä on teinin vasemman jalan kenkä tai oma puhelin. Mutta on selkeästi miellyttävämpää olla nalkuttamatta ihan koko aikaa ja antaa lasten ja miehenkin toteuttaa itseään. Piirustusvälineitä on meillä joka huoneessa, koska milloinkaan ei voi tietää missä inspiraatio iskee. Uistimia roikkuu olohuoneen verhoista ja prätkän penkki odottaa nahkaa päälleen olohuoneen nurkassa.

“Kaikki kaveritkin saa pakkeloida sisällä! ”

Vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan siivous- ja raivaamisaika on poissa minimaalisesta harrasteajasta. Kun tavarat ovat levällään, on helppo jatkaa projektia. Näin mieheni perustelee kauhistelemaani kaaosta. Hänellä on kyllä ilmiömäinen taito muistaa, mihin minkäkin avaimen ja ruuvin jätti. Ikävä kyllä tavaroita saattaa liikutella myös joku muu. Jos ei lapset, niin minä tai kissa.

Sitten tapahtui jotain, joka muutti elämäni. Eräänä päivänä tuskaillessani kodin sotkuisuutta ja tunkkaista tuoksua, kuopus vaiensi minut toteamalla ykskantaan: “Minusta täällä on kodikasta.” Hetkinen. Asuiko taloudessamme muitakin ajatustoimintaan kykeneviä yksilöitä? Oliko näillä omia käsityksiä ja mielipiteitä muun muassa siivouksesta ja siisteydestä? Mikä häiritsevintä, olisivatko nämä käsitykset samanarvoisia oman siisteysideologiani kanssa?

Asteittain ajatus kirkastui helpommin hyväksyttäväksi. Miksi tapella siivouksen kanssa, jos sotku ei ketään muuta tuntunut haittaavan? Ehkä olisi vaivattomampaa, jos itse muuttaisin omaa ajattelutapaani lähemmäs kanssaeläjieni ajatuksia. Opettelisin näkemään asiat toisesta näkökulmasta. Kun valitin siitä, että jalkani tarttuivat tahmaiseen lattiaan, kehotti pienokaiseni laittamaan sukat jalkaan. Ongelma ratkaistu! Kun etsin mittanauhaani, vastaus tuli napakasti, että luultavasti se on juuri siellä minne sen jätit. Punastuen totesin, että omat harrasteeni leviävät inspiraation iskiessä aivan samoin kuin muillakin.

En silti ollut luopumassa siivouspäivästä. En todellakaan. Arvelin vain lopettaa siivouspäivien välisen nalkutuksen. Samalla päähäni pälkähti myös kerettiläinen ajatus, että minun tapani siivota ei ehkä ollutkaan ainut ja oikea. Jos luottaisinkin siihen, että jokainen hoitaa omat hommansa ajallaan ja ihan omalla tyylillään… Päätös oli raskas, sillä sydämeni itkee verta aina, kun vessan pytyn pesuun käytetään kylppärin vessanpönttöön tarkoitettua rättiä! Joudun poistumaan kotoa mieheni siivotessa. Vaikka en tajua, miten siivousrättien värikoodi on muka liian monimutkainen, jos jätkä osaa sähköjohtoja vetää…

Tänä kesänä aion kuitenkin nauttia ruohomättäistä yläkerran portaikossa, nurkista ja sohvilta löytyvistä märistä pyyhemytyistä, kenkäkasasta rappusilla ja makaroneista lavuaarissa… Ne ovat elämisen merkkejä, jotka kertovat lasten olevan onnellisia, omatoimisia ja ravittuja. Koska astiakaappi näyttää mukavan tyhjältä ja siistiltä, en myöskään nalkuta teineille huoneisiin jemmatuista astiastoista. Paitsi, jos ruualle ei löydy yhtään lautasta. Sen sijaan aion jatkossakin motkottaa vanukaspurkista auton penkin alla, pyörästä kukkapenkistä tai muumioituneesta eväsbanaanista matkakassissa.

PS. Vaikka tämä päätös hyväksyä elämän jäljet kodissamme on parantanut perhe-elämäni laatua ja lisännyt kokonaisvaltaista hyvinvointia, kaipaan siivoamista ja aion ostaa itselleni työhönpaluulahjaksi uuden lattialuutun.