Yksi vaikeimmista asioista parisuhteessa ja muissa läheisissä ihmissuhteissani on ollut tunteet ja niiden esiintuominen. Itseäni on kuvattu muun muassa termein temperamenttinen, taiteilijaluonne, kamalan kiukkuinen, hyperaktiivinen, rasittava. Huomaan samoja piirteitä myös jälkeläisissäni.
Eräs läheinen tuttavani totesi tottuneensa, että minulla nyt välillä läikkyy yli. Läikkyy yli? Meinasi vähän läikkyä tuollainen aliarvostava heitto tunteistani ja niiden oikeutuksesta! Itse kuvailisin itseäni herkäksi ja empaattiseksi.
Kun suurin tunnekuohu oli ohi (Kyllä, olen oppinut muistamaan, että tunteet tulevat, ovat ja menevät ja hyvin syöneenä ja nukkuneena ne eivät ole aivan yhtä valtavia.) jouduin myöntämään, että sanoissa oli totuuden siemen. Mikäli olisin ontto sisältä, olisin silmiin asti täynnä tunteita. Pienikin mielenliikutus työntää ylimääräiset surut, murheet ja onnenkyyneleet kyynelkanavia pitkin pihalle. Aika raskastahan tällainen on, että koko ajan on tunteet pinnassa.
Vielä raskaampaa on kuitenkin vuorovaikutus hitaiden ja hillittyjen kanssa. Puolisolta ei saa reaktiota mihinkään. Ainakaan tarpeeksi nopeasti. Lähtökohtaisesti siedän kuitenkin hitaan keskustelun esimerkiksi saunaillasta. “Vois kai sitä.” “Ihan sama.” Mutta kun kyse on elämää suuremmista asioista tai tunteista… Voi ihan vapaasti arvata missä kohtaa vesi nousi silmiin.
Mie: Mihin sie rakastuit miussa?
Mies: –
Mie: Etkö sie sitten rakastunut?
Mies: Mie en ole valmis tällaiseen keskusteluun kuudelta aamulla. Saanko juoda kahvin ensin?
****
Mie: Luitko novellin?
Mies: Joo.
Mie: No?
Mies: Mitä no?
Mie: Mitä mieltä?
Mies: No. Ihan hyvä.
Mie: Ihan hyvä!?!?!?! Sain siitä ja koko kurssista kiitettävän.
Mies: Hyvä kultsi.
Mie: Eikö muuta?
Mies: Mitä?
Mie: Et sie oo ylpee miusta? Onnellinen miun puolesta?
Mies: No totta kai. Hyvä kultsi.
Lähestyessäni kehittynyttä ja kypsää keski-ikää olen ymmärtänyt, että myös miehellä voi olla tunteita, jopa yhtä voimakkaita. Ne vaan jumittavat siinä keskivartalon kohdalla. Hankala niitä sieltä on lukea, mutta eivätpähän läiky yli.
Kokosin alle taulukon, jossa vertailen tunteiden ilmentymistä eri lailla tunteilla täytettyjen ihmisten välillä. Nimeän heidät nyt läikkyviksi ja kiinteiksi ihmisiksi. Aineiston keräsin luvattomasti lähipiiristäni ja toki muistakin tuttavista. Tutkimustuloksia voi tarkastella omalla vastuulla omassa lähipiirissä.
| läikkyvät – minä | kiinteät – puoliso | |
| ILO | nauru kyyneleet levoton liikehdintä | puolikas hymy tupakka huulten välissä |
| SURU | itku hysteerinen itku nyyhkytys | tupakkaa ketjussa |
| VIHA KIUKKU ÄRTYMYS | kyyneleet tiuskiminen sierainten heiluminen kiristyneet leukaperät käsien tärinä aggressiivinen, levoton liikehdintä | tupakkaa ketjussa |
| TURHAUTUMINEN LOUKKAANTUMINEN | kyyneleet sierainten heiluminen mykkäkoulu (10-30s.) | nopeasti poltettu tupakka |
| ONNI | kyyneleet tyhmä hymy energinen olo pakonomainen tarve puhua | hiljainen iltakalja |
| PELKO JÄNNITYS | itku levoton liikehdintä käsien tärinä | ? |
Onko ihme, jos alkaa ärsyttää, kun kaikki tunteet näyttävät päällepäin samalta eikä tunteiden sanoittamisesta ole tietoakaan? No, voin kuvitella, että lähes yhtä turhauttavaa on se, että kaikkiin tunteisiini liittyy kyyneleet. Viimeisen parin viikon aikana olen itkenyt mm. seuraavia asioita:
- kissanpennut muuttavat uusiin koteihin (suru)
- kissanpennut tekevät uudet ihmiset onnellisiksi (onni)
- kissanpennut pissivät työhousuilleni (turhautuminen)
- kissanpennut muuttavat uusiin koteihin (helpotus)
- lapset halusivat yhdessä kalaan (onni, ilo)
- lapset riitelivät kuka soutaa eivätkä lähteneet sitten kalaan (turhautuminen)
- mies nukahti sohvalle (ärtymys)
- emokissa etsi pentua (suru)
- pentu hyppäsi kuistilta emon niskaan (ilo)
- Jeremy Clarkson liikuttui lampaiden teurastamisesta (sympatia)
- esikoinen levitti pyykin (onni)
- robotti-imuri karkasi ja katosi (ärtymys)
- keskimmäinen teki kuopukselle jäätelöä (onni)
- esikoinen otti mopon kyytiin (ilo, onni)
- pelotti siinä kyydissä (kauhu)
- kahvi loppui (vitutus)
Ja kyllä minä tiedän, että mies minua rakastaa ilman serenadeja ja rakkausrunoja. Kyynel vierähti silloinkin poskelle, kun mies vei yllärivapaan kunniaksi kahville teollisuusalueelle, romanttisesti kaksin. Kahvi maksoi n. 99 € ja työntekijät huolsivat samalla ilmastoinnin autoon. Lisäsivät jotain aineitakin. Aika täydellistä. Syksymmällä pääsen kuulemma ihan pullakahville, kun toinen auto pitää katsastaa.
