Muutamia viikkoja sitten talven ensimmäiset pakkaset piristivät jälleen perheensisäistä vuorovaikutusta. Näkemyserot sopivasta pukeutumisesta sukupolvien välillä olivat nimittäin jälleen tapetilla. Vaikka edelleen pidän omaa mielipidettäni oikeana totuutena, en täysin tuomitse kehittyvien jälkeläisteni vaatevalintoja, sillä niissä taitaa piillä survivalismin siemen. (Muista teinien elintärkeistä taidoista voi käydä lukemassa täältä.)
Kun jää ritisi rapakoissa ja kuuran vaalentamat ruohonkorret kaartuivat pihamaalla, kymmenvuotias suuntasi innokkaana kouluun. Ei hattua. Ei hanskoja.
Collegepaita kuitenkin, jalassa läpikuultaviksi hituneet trikoot ja auringon haalistamat kesäavokkaat.
Karjahdus tavoitti kuopuksen pihatieltä ja pakotti palaamaan puhuteltavaksi.
“Missä hattu?”
“Tässä on huppu.”
“Hanskat?”
Omia sormia pakotti jo 10 asteen tuntumassa ja tämä juoksenteli ilman lapasia!
Kuopus katsoi minua kummissaan ja työnsi sitten kätensä taskuihin esitelläkseen minulle ilmeisen tuntemattoman tekstiili-innovaation.
“Tässä on taskut.”
“Pitää olla paksummat housut. Ja takki.”
“Ei ole takkia.”
“Siellä se on naulakossa.”
“Ei ole.”
Ojensin takin naulakosta lapsen käteen.
“Ulkohousut?”
“Ne on liian pienet.”
Jätin innokkaan esiteinin alkion hivuttamaan takkia päälleen ja lähdin kaivamaan vaatehuoneen syövereihin varaamiani ulkovaatteita.
“Sopisikohan nämä?”
“Joo, sopii”, lapsi vinkaisi ja tunki housut reppuunsa.
“Ne pitäis laittaa jalkaan…”
“Laitan koulussa. Myöhästyn. Heippa!”
Vilkaisin ikkunasta maantiekiitäjää ja totesin, että lämpimät asusteet puuttuivat edelleen. Mutta takki oli ainakin päällä.
Varttia myöhemmin katselin teinin lähtöä. Tällä oli jalassa farkut. Ainakin nimellisesti. Aivan varmasti nuoruudessani oli ollut kangastakin reikien ympärillä.
“Eikö siulla ole ehjiä housuja!”
“Ei. Nää on ihan hyvät.”
“No ei ole!”
Deja vú. Tämä keskustelu oli käyty aiemminkin. Noin 25 vuotta sitten… Mutta äitin argumentit olivat olleet ihan perseestä. Rikkinäiset housut olivat siistit. Kaikilla muillakin oli. Kaupasta ostetut ja oikealla tavalla, polven kohdalta revityt. Ei silleen vahingossa vaurioituneet, kun lahje jää pyörän ketjun väliin, myhjäytyy mustaksi ja repeää pystysuuntaan.
“Takki?!”
“Ei ole.”
Haroin naulakosta takin, jonka tytär itse oli edellisenä iltana varastosta hakenut.
“En tarttee.”
“Tarvitset. Siellä on pakkasta!”
“En.”
“Sie palellut!”
“En.”
“Senpä huomaat sitten miun ikäisenä!”
Hengitin syvään. Teinille tulevaisuus, jossa tällainen puolipukeutuminen tulisi kostautumaan pakottavina polvina ja särkevinä sormina, oli yhtä kaukainen ja vaikeasti hahmotettava kuin scifi-leffojen mielikuvituksellinen maailma.
Ehkä olinkin itse syypää teinieni itseriittoiseen lämmönsäätelyyn. Modernin kotimme lämpötilaa nimittäin säädetään villasukilla ja vilteillä, ja etelänlomat hoidetaan sukulaisissa, joissa lämpötila nousee 20 asteen paremmalle puolelle. (Ei kuitenkaan liian paljon.) Appiukkokin tulee kylään yleensä kesäaikaan ja toppahaalarissa. Jo vauvana lapset mönkivät villahaalareissa vetoisilla lattioilla. Liekö siksi alkoivat niin varhain pyrkiä kahdelle jalalle ja sen jälkeen eivät paikallaan pysyneetkään. Jatkuva kylmäaltistus oli ilmeisesti karaissut lapset selviämään pienistä pakkasista kevyemmällä varustuksella.
Kolmas lapsista mönki kammiostaan minuuttia vaille bussin lähtö. Päässä pikkusiskon lippis, lapaset ja ohkainen takki. Ulkovaatteita kuitenkin. Jalkaan sankari veti hikisiltä varpailta tuoksahtavat kosteat lenkkarit. Nuo ympärivuotisesti käytössä olevat monitoimijalkineet, joiden alkuperäistä väriä oli enää hankala arvata.
“Eikö palele varpaita?”
Kysymys kimposi takaisin suljetusta ovesta.
Niin, jos varpaita ei palellut, miksi vaivautua lämpimämpiä kenkiä hankkimaan turhan takia? Varsin järkevää oli olla tuhlaamatta jonninjoutaviin hyödykkeisiin, kun vähemmälläkin selvisi. Alla olevaan taulukkoon on koottu lenkkareiden käyttökohteet.
| Säätila | Teini | Äiti | Isä |
|---|---|---|---|
| +30 °C | lenkkarit | ei kenkiä | työkengät |
| -30 °C | lenkkarit (villasukat, varrettomat) | toppakengät ja villasukat | työkengät |
| sukujuhlat | lenkkarit | avokkaat | työkengät (jos vaimo ei ennätä puuttua asiaan) |
| veneen nosto | lenkkarit | kumpparit | työkengät |
| lenkkeily | no v****u lenkkeile | lenkkarit | ei harrasta |
| koulu/työ | lenkkarit | hengittävät, elvyttävät, verenkiertoa virkistävät sisäkengät | työkengät |
Itse asiassa vaikuttaa siltä, että käyttöprosentti teinin lenkkareilla on huimasti suurempi kuin omillani.
Vaikka näin vanhempana teinien epämääräinen pukeutuminen tuntuu käsittämättömän typerältä, laajemmassa mittakaavassa ja vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa se ei välttämättä sitä ole.
Vastuullinen kuluttaminen ja kylmänsietokyky ovat oikeastaan erinomaisia piirteitä teineille. Selviävät hyvin ensi talvena, kun inflaatio syö verottajalta jääneet tähteet ja sähköä säästetään lämmitystä pienentämällä tässäkin torpassa.
Tai niin me luulimme. Anoppi soitti välittömästi, kun radiomainoksessa kehotettiin alentamaan huonelämpötilaa asteella. Kielto oli jyrkkä: “ Te ehdottomasti ette!” Asteenkin pudotus olisi kuulemma kohtalokasta talon rakenteille. Saisimme toteuttaa kansallisvelvollisuuttamme sanomalla hyvästi pitkille, kuumille suihkuille.
En tiedä kenelle se tulee olemaan vaikeinta. Teineille?
Vai minulle…