Kategoriat
Yleinen

Jauhoton peukalo

Jostain syystä ympärilleni on kerääntynyt naisia, jotka osaavat leipoa ja laittaa ruokaa. Sukulinja on vakuuttava. Mummo pyöräytti parisataa piirakkaa aamukahville ja äiti paistoi puolenkymmentä pellillistä korvapuusteja, voisilmäpullaa ja vaniljakierteitä viikonloppuisin, välillä vaihtelun vuoksi viinereitä ja iltapalaksi lämpimiä sämpylöitä. Sukulaisleidi pyöräytti rakkaansa pyöreitten kunniaksi kuusi erilaista suussa sulavaa ja esteettisesti täydellistä kakkua, joista ammattikondiittorikin olisi ollut kateellinen. Kinuskijuustokakkua, mansikkakermakakkua, valkosuklaata ja mustikoita, vadelmaa, suklaamoussea… Vuosia sitten silloisessa työpaikassa oli harjoittelija, joka oli sekä pedagogisesti hillittömän pätevä että hurahtanut leivontaan. Pojan banoffee-piirakan muistelu saa edelleen kuolan valumaan… Entäpä Tinskun kokkailut! Niin…

Mutta koska elämänfilosofiani ja pedagogiikkani yrittää kaikin voimin pohjata ajatukseen, että kaikilla on annettavaa muille, kokosin alle omat kokkausvinkkini.

1. Luovuus on valttia.

Kotitalouden tunnilla yläasteella tuli kotitehtäväksi paistaa sämpylöitä. Mielessäni näin pehmeitä, kuohkeita ja höyryäviä sämpylöitä, jotka keräisivät kiitosta iltapalapöydässä. Varsinaista kiitosta en saanut, mutta hauskaa tuntui perheellä olevan. Pikkusisaruksistani oli hulvatonta heitellä sämpylöitä seinään. Mukavasti kopsahtelivat kipsiseinään. Taisi tulla ihan lommokin. En aio paistaa sämpylöitä ikinä. Paitsi jos pesäpalloista tulee puutetta.

2. Jos ohjeessa on kaksi ainesosaa, molemmat ovat tarpeellisia.

”Kyllä mie nyt puuron osaan itelleni tehdä!” tiuskaisin miehelleni, joka tarjoutui tekemään minulle puuron välipalaksi, koska olin ollut lounasaikaan lenkillä. (Säännöllinen ruokinta-aikani on kahden tunnin välein.) Mieheni meinasi tikahtua nauruunsa savun noustessa mikrosta… Jos mikropuurossa on kaksi raaka-ainetta: vesi ja puurohiutaleet, myös vesi on tarpeellinen.

Tinsku halusi tietää, onko kuva ennen vai jälkeen ruuansulatuksen.

3. Mokkapaloja voi ostaa vanhempainyhdistyksen kahviosta.

Jokaisen perheenäidin tulee osata tehdä mokkapaloja. Ne ovat kaikkien rahankeruukahvitusten vetonaula ja jokainen 8 vee osaa sellaisia paistaa. Teoriassa näin. En ole koskaan tajunnut miten se on muka niin helppoa. Joko päällinen valuu kuin taaperon nenä tai kokkaroituu kissan ripuliksi. Edellisen kerran kokeilin tätä leipomusten aatelista viisi vuotta sitten. Nuorin oli parivuotias ja nuoli vuorotellen vatkainta ja sokeria lattialta. Itse onnistuin sekoittamaan leivinliinan sähkövatkaimeen. Onneksi naapurin rouva tekee taivaallisia mokkapaloja, joita voin ostaa kahviosta.

4. Valmistaudu tarkentaviin kysymyksiin.

Äitien kai pitäisi tuoksua pullalta, mutta henkilökohtaisesti turpoan lähinnä kuin pulla. En ole tullut koskaan toimeen alustettavien(kaan) taikinoiden kanssa. Ne tarttuvat kiinni käsiin ja pöytään eivätkä tottele. Kerran paiskasin kapinallisen taikinan lattiaan. Mieheni ystävä istui vuosia myöhemmin kahvipöydässä mietteliään näköisenä ja lopulta kysyi: “Onko tuo uretaania tuolla katossa?” Jatkokysymystä, miksi meillä on pullataikinaa katossa, hän ei uskaltanut esittää.

5. Koolla on väliä. 

Esikoisen 1-vee kakku oli katastrofi. Itkin lattialla miksi tavallinen sokerikakku ei onnistu. Paistoin useammankin pohjan, mutta ei ne vaan kohonneet, jäivät littanoiksi. Miten voin olla niin surkea äiti! Miten lastani rankaistaan tällaisella äidilllä, joka ei osaa edes kakkua tehdä! Ensimmäinen syntymäpäivä… Traumatisoin lapseni välittömästi! Myöhemmin selvisi, että vuoka oli liian iso suhteessa munien määrään. 

Toki en vielä luovuttanut muutamaan vuoteen, koska periksiantaminen ei ole vahvuuteni. Seuraavina vuosina kokeilin erilaisia kakkuja vaihtelevalla menestyksellä. Viimeinen niitti oli lapseni arastelen esitetty palaute: “Äiti, elä suutu, mut tuo näyttää vähän kakalta.” Se olikin sitten viimeinen kerta, kun mokkapalojen kuorrutetta kokeilin…

6. Lue ohjeet. Noudata niitä. 

Yritän elää terveellisesti ja vältellä sokereita. Olin kuullut herkullisesta, terveellisestä ja helposta ohjeesta. Eräänä päivänä päätin sitten tehdä lapsille näitä terveellisiä vohveleita, joihin tulee vain banaania, rahkaa ja kananmunia. Mitä sitä reseptiä etsimään, sehän oli ihan helppoa! Ekan vohvelimunakkaan jälkeen päätin lisätä jauhoja, oli ne miten epäterveellisiä hyvänsä. Eihän meillä ollut. Onneksi löysin ikiaikaisia ohrajauhoja alalaatikosta. Koostumus muuttui siedettäväksi, mutta kohdeyleisö antoi reaaliaikaista palautetta: ”Legendaarista äiti. Täällä haisee vähän savu”. Vohvelirauta lähi muuten kierrätykseen tämän kokeilun jälkeen, ei pysynyt enää kasassa…

Terveellistä välipalaa.

Onnekseni olen huomannut, että vaikka kärsinkin geenimutaatiosta, se ei ole siirtynyt eteenpäin. Tyttäreni tekee meillä sämpylät, pitsat, kakut ja pullat. Ja yksikään ei ole vielä päätynyt kattoon.

Rakkaudella, Aikku

3 vastausta aiheeseen “Jauhoton peukalo”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.