Mieheni ulkonäkö on jotakuinkin arveluttava. Ainakin Tinsku muisti mieheni ensitapaamiselta “rosvon näköisenä hujoppina”, ukkini ei muista nimeäni, mutta kysyy johdonmukaisesti “maantierosvon” kuulumiset ja anoppikin säikkyy esikoistaan, jollei ole hetkeen nähnyt.
Mutta rakkaani velipoika se vasta katu-uskottava onkin. Jos isoveli on maantierosvo, pikkuveli menee nuorekkaasta jengiläisestä. Jäyhästä ulkonäöstään huolimatta veljekset nauttivat sekä imeväisten, taaperoiden että vanhusten suosiosta. Nuorison keskuudessa suosio ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaikka yritys on joskus kova.
Muutama viikko sitten lankomies tuli kylään, paimensi lapsensa serkkujen tykö ja istahti sohvalle. Kiinnitin huomiota, että sukulaismiehessä oli jotain uutta, eikä se tällä kertaa ollut tatuointi.
-Koko maakunta on plussan puolella ja täällä on jääkausi ja lunta reiteen.
Esikoiseni keitti käskyttä kahvit ja jäi pyörimään aikuisten seuraan. Setä otti heti kontaktin monisanaiseen teiniin.
– Jokos siulla on tyttöystävä?
– Ei.
– Eikö ne viehätä.
– Ei.
– Onkos niillä ne sellaset isot ripset?
– En mie tiiä.
– Etkö oo katellu?
– No en ole.
– Ihan oikein, ei kannata. Jokos oot kännit juonut?
– En.
– Voit sie miulle kertoa, setä vinkkasi silmää veljenpojalle. – Aikku, meepä pesemään vaikka pyykkiä tai lenkille.
– En.
– Etkös sie juo pentu ees kahvia?
– En.
– Niin, sie sitä horsea.
– Mitä horsea?
– No sitä mitä nyt teinit juo.
– Aaa! Megaforcea.
– No just sitä.
– Etkä tosiaan juo! osallistuin keskusteluun.
Olin kuullut kauhutarinoita terveydenhuollosta ja todistanut empiirisesti energiajuomien vaikutuksia luokkahuoneessa. – Ihan tarpeeksi koomailee koulussa muutenkin!
-On tainnu tulla niitä Hilma-merkintöjä… lankomies naureskeli ja siveli partaansa.
Esikoinen ei naureskellut vaan räkätti katketakseen:
– Se on Wilma.
– Ai nii… Hilma on se Julian kaveri…
Jonkun tovin päästä lankomies nousi sohvasta ja vetäisi lantiolle tipahtaneet housut kainaloihin.
– En tajuu, miten näistä housuista tälläsiä valuvia on tullu.
– Ei, kyllä ne on aina olleet, mieheni vakuutti ja veti sekin kalsarinsa elintasokumpunsa päälle.
Kun kaksimetriset, tatuointien peitossa olevat tummapiirteiset kaljupäät seisoivat vierekkäin olohuoneessamme, pohdin, väistäisinkö minäkin julkisessa saunassa toiselle puolelle, jos en miehiä tuntisi. Ulkoinen habitus ei ylettänyt ainoastaan ulkonäköön, vaan myös miehekkääseen tuoksuun, johon oli sekoittunut hikeä, kahvia, tupakkaa ja moottoriöljyä sekä jotain… mausteista?
Silloin ymmärsin, mikä lankomiehessä oli muuttunut: parta oli öljytty, kammattu ja hoidettu!
Ja samassa tiesin, mitä joulupukki toisi miehelleni…
