Tässä on Tinsku. Viime viikon Tinsku lomaili. Tinsku ajoi Nurmeksen Abcille, otti takeaway-kahvin ja ajoi takaisin kotiinsa toiset 118 kilometriä. Ei Tinsku ihan turhaan maakuntamatkaillut. Hän kävi pelastamassa siskonsa Maikin, jonka loma sai hiukan yllättävän käänteen.
Kävi Tinsku myös nukkumassa elokuvateatterissa ja harrastamassa itsensäpaljastelua Savon sydämessä. Lounaspaikassa Tinsku vilautti tissejään, ja Hotelli Scandicin valvontakameraan Tinsku tallentui ilman rihman kiertämää. Ei Tinsku tieten tahtoaan sulojaan esitellyt, Tinskulla on vain taipumus ajautua noloihin tilanteisiin.
Mutta nyt. Nyt on uusi viikko ja uudet koettelemukset. Maanantaina Tinsku opettaa, että väkivalta ei ole ratkaisu, että työhakemukseen kannattaa lisätä ystävällisin terveisin, ja että yhteishaku sulkeutuu viikon päästä. Seuraavilla tunneilla Tinsku kertoo, että sämpylä on saksaksi Brötchen, että Saksassa syödään paljon makkaraa ja että määräistä artikkelia käytetään substantiivin edessä silloin kun asiasta puhutaan toista kertaa.
Tiistaina Tinsku valmistautuu retkipäivään. Keväthangilla Tinsku opettaa, miten lumikengät jalassa kannattaa nojata ylämäessä eteenpäin, montako varvasta näkyy Suomen suurimman kissaeläimen jäljissä, ja mistä tietää, että kyrsä on kypsää.
Mutta nyt. Nyt on keskiviikko ja Tinsku tuntee olonsa suht virkeäksi, vaikka herää jo viideltä ruokkimaan hampaattoman kissansa. Seitsemältä Tinsku lappaa naamaansa viime kesänä keräämiään mustikoita ja rajaa silmänsä mustalla kajaalilla. Korvakoruikseen Tinsku valikoi suomalaista designiä tekstillä Only dead fish go with the flow.
Ennen töihin lähtöä Tinsku pesee myös hampaansa kuten kaikkina muinakin aamuina. Toimituksen aikana pitkä mies hiipii vessaan ja kysyy, onko Tinsku onnellinen. Tinsku jää miettimään. Jos onni on sitä, että herää aamulla kuivat housut jalassa ja innostuu uusista asioista, niin Tinsku on onnellinen. Jos onni tarkoittaa sitä, että herää rakastamansa ihmisen vierestä, niin Tinsku on oikein onnellinen.
Mutta ei Tinsku aikoinaan osannut naapurin Maritallekaan vastata. Maritalla oli tapana parin kaljan jälkeen hiipiä Tinskun luo, laulaa Surujen kitaraa ja kysellä sammaltaen, mitä se rakkaus oikein on.
Mutta palataan tähän hetkeen. Hammasharja suussaan Tinsku vakuuttaa pitkälle miehelle olevansa onnellinen, ja Golgate Sensation White valahtaa vaahtona violetin paidan rinnuksille. Tinsku hinkkaa tahnaa irti puserostaan kostutetulla pyyhkeen nurkalla, mutta tahra ei anna periksi. Tinsku antaa olla. Ei täällä kukaan sotkuitta selviä tai tahroitta tallaa.
Mutta nyt. Nyt on edelleen keskiviikko ja Tinsku istuu Volvossaan, joka lähtee kuin palmun alta kohti loputonta työmaata. Olo tuntuu suorastaan innostuneelta, sillä Tinsku on lähdössä porakoneen kanssa töihin. Makitaa ei pitkä mies luvannut Tinskulle antaa, mutta halvempi malli käy Tinskulle oikein hyvin. Ei täältä kukaan Makitaa saa mukaansa.
Tänään Tinsku opettaa kädentaitoja ja laastin levitystä. Tinsku näyttää kuinka velliä venytetään lastalla mosaiikkityön rakoihin ja reunoille, vaikka laastittaa itsekin elämänsä ensimmäistä teosta. Seuraavaksi Tinsku ottaa poran ja alkaa tehdä vatkulia valmistaakseen paperimassaa. Vatkulia lentää reisille ja silmille, mutta Tinsku ei anna poran pysähtyä. Tinsku vatkaa kuin viimeistä päivää kunnes kädet ovat niin väsyneet, että pora kimpoaa kädestä.
Puoliltapäivin Tinsku miettii epäuskoisena, pitikö vatkulin valmistukseen ja teinien kanssa vänkäämiseen käydä tosiaan kuusi vuotta yliopistoa. Tinsku on kuitenkin kiitollinen työpaikastaan, jossa ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Töiden jälkeen Tinsku ajaa Volvollaan takaisin kotiinsa. Keittiössä häärää pitkä mies. Pitkä mies on valmistanut kirjolohikiusausta ja jatkanut edellisen päivän salaattia. Tinsku syö hyvällä ruokahalulla pitkän miehen ja tämän pitkien lasten kanssa ja katsoo, kuinka pitkä mies seuraavaksi nostaa pöytään pullaa. Tinsku survoo larvaa noruvan puustin onnellisena poskeensa ja noukkii etusormella pöydälle tippuneet sokerinmurutkin suuhunsa, sillä nälkä on melkoinen kaiken vatkaamisen jälkeen.
Torstaina Tinsku opettaa etäyhteydellä toista kotimaista. Tinsku tuntee olonsa epätoivoiseksi. Teinit luulevat, että två on kolme ja tusen tack hyvää huomenta. Tinsku laittaa kameran kiinni ja hieroo huokaillen ohimoitaan. Kello kymmenen tauolla Tinsku käy käytävällä ohjauskeskustelua holtittoman oloisen teinin kanssa ja tuntee kuinka ohimoita alkaa taas jyskyttää. Yhtäkkiä Tinsku tuntee jotakin peräpäässään.
Tuossa on Aikku. Aikku puristaa Tinskua pyllystä ja hymyilee ilkikurisesti kuin Vantaan valopallo. Aikku kertoo että hän on räväyttänyt perslihaksensa, tuhonnut tulostimen ja itkenyt tekoitkua. Tinsku tuntee olonsa voimistuvan. Yleensä niin käy Aikun seurassa.
Kotona Tinsku tuntee olonsa veltoksi, koska töissä ei tullut tarpeeksi liikettä. Tinskulla on suorastaan ikävä vatkulin valmistuksen luomaa lihaskipua. Tinsku päättää ottaa hien pintaan vaikka väkisin ja valitsee YouTubesta Team Body Projektin hiit-jumpan. Jo ensimmäisen seitsemän minuutin aikana Tinsku tuntee läkähtyvänsä. Tinksu painaa pause-näppäintä ja latkii vettä kuin janoinen jämtlanninpystykorva. Puolen tunnin treeniin menee tunti. Tinsku läähättää ja tuntee olonsa tiibetinmastiffiksi, joka on puoli päivää jahdannut jakkilaumaa Himalajan vuoristossa.
Perjantaina Tinskun jalat ovat kipeät kaikesta kyykkäämisestä ja polven nostoista. Tinsku kävelee kuin ankka ja nousee varovasti Volvoonsa. Kun Tinsku on kääntymässä vasemmalle kotikatunsa risteyksessä, Tinsku huomaa entisen aviomiehensä ja tyttärensä ajavan risteyksen ohi kohti koulua. Ikävä lapsen luo iskee niin kovaa, ettei Tinsku saa henkeä. Tinsku tuntee pienimmän käden kädessään ja nauravat kasvot vasten omiaan. Tinsku punoo Aito Iskelmää kovemmalle ja alkaa tavata kertosäettä Olli Halosen tahdissa. Pikku hiljaa ikävä hellittää otettaan. Ensi viikolla lapset täyttävät taas talon. Tinsku ajattelee että erosta pitäisi kirjoittaa, mutta Tinsku ei pysty siihen vieläkään.
Töissä Tinsku suunnittelee koko päivän tulevaa yhdessä työtovereidensa kanssa. Tinsku on hauskalla päällä. Kun esimies kysyy mitä uusia koulutuspolkuja työtiimi on päivän aikana tehtaillut, on Tinskulla luonnos valmiina. Tinsku ehdottaa oikopolkua, kivistä polkua ja viimeistä vaihtoehtoa nimeltään “Ei polku tää vielä mihinkään”. Nauru täyttää huoneen. Tinsku rakastaa työtovereidensa naurua ja ajattelee luojan kiitos näiden seinien sisällä on näin paljon naurua. Myöhemmin Tinsku miettii, etteivät mainitut polut olennaisesti eroa henkilöstöllekään tarjotuista.
Illalla Tinsku käy ostamassa ruotsalaisesta halpahallista helmililjoja ja narssisseja hintaan 1,99. Tinskun mielestä narsissit tuovat kevään.
*******
Kirjoitustyyli on saanut innoituksensa Mariia Niskavaaran teoksesta Ester, teurastaja. Oli muuten erikoinen kirja, Tinsku suosittelee!