Tinskun maanantai:
Yön sekavat unet sekoittavat jo valmiiksi sekavan mielesi – oli kollegoita, jotka tanssivat letkajenkkaa, naisia jotka yrittivät suudella suulle ja kyykäärmeitä, joita tökit kepillä hereille. Kun avaat silmäsi, korvamato pyrkii ilmoille:
– Kuihtuu kesäinen maa, syystuuli metsän puita taivuttaa…
Kun hyppäät ylös, biisi vaihtuu:
– Sexbomb Sexbomb you’re a Sexbomb, you can give it to me, when I need to come along….
Kesken veisun havahdut rääkäisyyn.
– Äiti, hammaskeijo on unohtanut käydä!!!
– Voi ei, se on varmaan sekaisin, kun nukutte milloin missäkin.
– Täällä se on aina päivän myöhässä, pitkä mies huomauttaa vierestäsi.
– Totta, kyllä se ensi yönä muistaa tulla, lohdutan pienintä ja kiirehdin aamuaskareisiin.
Koulunpihalla katsot vieressäsi taapertavaa ekaluokkalaista. Pieni näyttää niin eksyneeltä ja niin innokkaalta. Niin hauraalta ja niin ehjältä. Pian pieni äkkää kaverinsa ja juoksee pois luotasi sateenkaarenvärinen reppu olalla keikkuen. Pieni kyykistyy toisten pienten viereen piiriin ja osoittaa sormella asfalttiin. Itku pyrkii silmiin, minne vuodet katosivat?
Aja itkuisena töihin ja luiki sisään palaveriin pari minuuttia myöhässä. Selviää että seuraavien viikkojen aikana joudut leikkimään muun muassa liikunnanopettajaa. Eipä siinä, tästä(kin) selvitään. Jos olet opettanut tekemään ilmallosta puudeleita niin pallon tähtääminen reikään lienee piece of cake. Sitä paitsi koripalloa voinee pelata norsupallon säännöillä.
Opehuoneessa törmäät Aikkuun. Aikku kertoo yöllisestä episodistaan kissan tai pikemminkin kissan eritteiden kanssa. Tunnet että itselläsi menee hyvinkin vahvasti.
Iltapäivän tauolla salakuuntelet Aikun opetusta viereisestä luokasta. Aikku kuulostaa niin runolliselta tehtävänantoa antaessaan, että tulee pakottava tarve tehdä *korvaruno.
* Korvaruno perustuu vuorovaikutukselle, jossa toinen puhuu ja toinen kokoaa kuulemistaan sanoista runon.
Aukollinen tarina
Äiti kertoo tarinan Tao Taolle,
pienelle pandakarhulle.
Aina uusi tarina,
tarina jossa kerrotaan toisia tarinoita.
On hyppytorneja, on mäkisiä maastoja.
Silmut nousevat, versot lakastuvat.
Ihan kaikkea ei tarvitse kertoa,
– äitikään ei kerro kaikkea.
Aukko kerronnan tempossa,
siinä missä aika pysähtyy.
Kymmenen vuotta yhdessä lauseessa.
Tao Tao kuuntelee,
ja ehkä, ehkä juuri siinä hetkessä,
tarina täydentyy.
Hyppytornille palataan.
– Tinsku
Illalla ilahdut mopopojista, jotka rassaavat autotallissa menopelejään eivätkä malta lopettaa. Toisella on näpit rasvassa ja toisella nenä mustana. Katsot krossimopon raatoa ja ihmettelet, miksi toimiva peli on purettu osiin. Puoli tuntia sitten se oli vielä ajossa. Tallista lähtiessäsi huomaat, että krossi onkin pihalla täysissä renkaan ja sylinterin voimissaan. Selviää että tallissa olikin skootteri.
– Etkä luullut, luulitko oikeasti? Miksi ne sen olisi purkaneet? pitkä mies nauraa meisseli kädessään.
– Mitäpä lottoat? En erota tuliterää Mersua vanhasta Opelista. Mutta nyt kun sanot niin kyllä se enemmän skootteria muistutti…
Vähän myöhemmin poika saa raivarin, kun keräilet tavaroita lattialta suorin jaloin.
– Lopeta tuo pyllistely!!!
– Mitä?! Ihan SINUN likasia sukkiasi täältä lattialta noukin!
– No voitko kyykistyä, tuo pyllistely on niin ÄRSYTTÄVÄÄ!!!
– Mitä jos herra nostaa hanurinsa ja tulee ihan itse kyykistelemään!!!
Yhdeltätoista pitkä mies asettuu sängyssä pitkälleen ja tokaisee verkalleen virnistellen:
– Se oli sellainen päivä se. Päivät ne juoksee nopeaan. Kohta on mennyt huominenkin ja koko elämä.
– Hei tuo on minun repla!!!
Samassa alkaa soida ralli päässä:
– Se päivä oli iloinen vaan nyt se on jo eilinen!
Aikun maanantai:
Se alkoi kuten kaikki maanantait, keskellä yötä, aivan liian aikaisin. Käänsin kylkeä etsiäkseni miellyttävämmän asennon, jottei orastava vessahätä pakottaisi vielä nousemaan. Peitto kiertyi reisien ympärille ja jotain kylmää ja märkää tipahti säärelle. Vittu. Ei tarvinnut olla suurikaan oraakkeli pystyäkseen päättelemään, mitä lakanoiden poimuista oli pohkeelleni pudonnut.
Edellisiltana aviomieheni oli palannut alakertaan lakanoiden kanssa eläinrakkautta puhkuen. Olimme (= minä ja lapset) pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen (= sen mitä meni aikaa viestin kirjoittamiseen, että otamme) adoptoineet kissan eläinsuojelullisista syistä. Avioliittoa tämä hankinta ei selkeästi suojellut. Uusi sankari oli edellisenä päivänä hätäpäissään tehnyt jöötit sänkyymme, minkä puolisoni oli tajunnut vasta, kun vetäisi jo puolinukuksissa lakanan vatsakumpunsa yli.
Olin tietoinen riskistä, joten illalla olin tutkinut sängyn huolella, ennen kuin uskaltauduin unille. Syyllinenkin oli lukittu alakertaan kissanvessan läheisyyteen. Kylmän kosteasta kosketuksesta osasin siis päätellä, että kakkaahan se oli. Kännykän valossa poimin nenäliinaan kikkareen, kovin oli pieni. Yritin nousta sängystä, mutta olin onnistunut kieputtamaan sekä yöpukuni että lakanat kolminkertaiselle kierteelle ruumiini ja raajojeni ympärille. Ja kas, mitäpä poimuista löytyikään? Kaksi isoa patukkaa. Huokaus. Tämä vaatikin enemmän yöllistä siivousta. Läväytin valot päälle ja siivosin sotkut. Heitin puolet lakanoista (koska miehen puoli vaikutti koskemattomammalta enkä tohtinut yöllä paljastaa karmaisevaa totuutta) ja yöpaitani koneeseen. Sitten suuntasin suihkuun, sillä pieni kokkare pohkeessa oli surullisen vaatimaton osa yöllisen kakassa kieriskelyn jäljistä kintuillani.
Aamulla käskin kuopuksen levittää pyykin ja suuntasin yläkertaan keräämään tykötarpeet työmaalle. Selkeästi uusi asukas oli osoittanut mielipiteensä sekä työstäni että opiskelijoiden tuotoksista ja lasketellut kirpeät kuset työreppuuni. Tarkastelin tuhoja, mutten voinut olla vihainen. Kuka vaan ahdistuu, jos joutuu muuttamaan uuteen kotiin. Joutuu se Tinskun uusi rakaskin etsimään uusia selviytymiskeinoja, kun huomaa talouden lapsiluvun yllättäen kasvaneen. Mutta siitä lisää huomenna.
Roikotin reppua kodinhoitohuoneeseen, kun tyttäreni tuli vastaan ja piteli sormiensa välissä halkaisijaltaan noin tuuman mittaista harmaanruskeaa palloa.
“Mikä tää on? Tää oli pyykkikoneessa.”
Silmissäni näin, mitä oli tapahtunut. Kuinka lakanan väliin jäänyt kakka oli pyörinyt rumpua vasten, hioutunut täydelliseksi palloksi ja kerännyt nöyhtäkerroksen ympärilleen.
“Se taitaa olla kissanpaska. Voi jumalauta. Mutta onpahan puhdas paska.”
**************************
Viikonpäiväralli jatkuu, pysy kuulolla! Tiistai on toivoa täynnä.